15 Absurdeja määräyksiä

 

Sääntöjä ja määräyksiä sateli ruohonjuurelle. Uusien uljaiden liike-elämästä tulleiden johtajien oli yksinkertaista todeta, että herraisä miten vanhanaikaiset systeemit terveysasemalla oli, ja myllätä uusi maailmanjärjestys. Uudet innovaatiot eivät kuitenkaan aina osuneet Olympokselta ruohonjuureen pudotessaan. Kokonaiskuvaa ei nähnyt enää kukaan.

 

Irene tykitti minua nimityksillä erilaisten hallinnollisten tehtävien vastaavaksi. Nyt minut nimitettiin lavuaarini pesuaine- ja käsipaperivastaavaksi ja budjettiini oli luotu pesuaine- ja käsipaperimomentti. Osastonhoitaja ei halunnut maksaa niitä enää omasta budjetistaan eikä siivooja saanut enää täyttää lokeroitani, vaikka kaikkihan viime kädessä meni samasta kukkarosta. Kilakka siitä, kenen oli pakko mitäkin tehdä ja mitäkin maksaa, oli valtaisa. Pahoinvointikoordinaattorin lavuaari oli kuivunut lähes umpeen. Joskus joku joi muovimukista vettä tai pyyhki silmäkulmiaan tai nuhanenää tai huuhtoi vauvan pudonneen tutin. Pienlaskutuslisiä ei saanut tulla, joten käsipaperia pitäisi tilata koko kolli ja pesuainetta kymmenien litrojen kanisteri, joten lopetin käsien pesun ja varastin käsipyyhkeet yleisövessasta.

 

Seuraavaksi fantasioitiin omista työhuoneista luopumisesta tilapulan vuoksi. Kukin työntekijä saisi tavaroilleen pyörillä kulkevan pikkukaapin, joka aamulla rullattaisiin siksi päiväksi osoitettuun huoneeseen. Jouduin tinkaan selittämään, että huoneeni kaappi poli sovittu terveyden edistämisen oppaiden yhteiseksi varastoksi. Niiden ylläpito ja muille jakaminen oli yksi työtehtävistäni. Jos en saisi pitää omaa huonetta ja kaappiani, menisivätkö oppaat roskikseen? Jos joutuisin käsipaperikolleilla ja pesuainekanistereilla rullattavan pikkukaappiin täyttämään, minne mahtuisivat potilasoppaat? Mylläys herätti kysymyksen, joko minä ja koko työnikin jouti alas huuhteluhuoneen viemäristä.

 

Olympos ei ollut realiteeteissa. He olivat ihan keskenään ylhäisessä yksinäisyydessään kuin Kreikan muinaiset jumalat pilviverhon takana ja paiskoivat vuoren rinnettä alas mahdottomia tehtäviä. Paljon myöhemmin näistä minulle kaadetuista vastaavatehtävistä keskusteltiin esimiesten kanssa ja niiden absurdiudelle naurettiin päin naamaa.