TYÖPAIKKAKIUSATTU

  - Tuulikki katso.   Saila tuli potilaalta saamansa ruokavalio-ohjeen kanssa. Potilas oli valittanut, että nyt ei saanut enää mitään syödä, nyt oli kyllä ultraterveellistä. Ohje oli kirurgian poliklinikalta. Saila oli tutkinut ruokaympyrää ja todennut saman kuin potilas, että kaikki proteiinin lähteet puuttuivat ruokavaliosta. Eikös ne valkuaisaineet ole ihmiselle ihan välttämätöntä ainetta, oli potilas kysynyt kampaajan tuolissa naistenlehtiä luettuaan.   - Tässä on 70-luvun tyyliin kiellettyjen ruokien lista. Kaikki liha- ja maitoruoat on kielletty. Niiden lisäksi on kielletty loputkin proteiinit, palkokasvit ja pähkinät ja siemenet, Saila luetteli. - Ei kai se potilas ole tuota noudattanut, kysyin. - No ei tietenkään, se on semmonen makkaravoileivillä eläjä ja piimän ryystäjä.   Ohjeen laatija oli SiruPiru. Samoin hyväksyjä.   Sailalla ja minulla ei ollut kummallakaan puhtia lähteä SiruPirulle piipittämään. Olin toinen ihminen kuin taannoinen lukiotyttö, en en

  Olympos oli kuitenkin hieman hätkähtänyt avunhakuani joka luukulta ja lääkintävahtimestarin koiralta. Sitä ei tietenkään myönnetty, mutta esimiesremmiä vahvistettiin vielä yhdellä esimiehellä juuri SiruPirun yläpuolella. Tarvittiin joku hänen laiminlyöntejään paikkaamaan.     Nyt minä, kaikkein vähäisin sisar hierarkiassa, olin ihan litussa heiluvan tornin kannattelijana. Heitä oli hartioillani viisi! Esimies, esimiehenesimies, esimiehenesimiehenesimies, esimiehenesimiehenesimiehenesimies ja esimiehenesimiehenesimiehenesimiehenesimies. Hierarkiahimmeli oli selkeä, se oli viisinivelinen. Viisi esimiestä muttei minkäänlaista esimiestoimintaa. Soitin Guinnessin ennätystenkirjaan. Siellä oli vaikea aluksi ymmärtää kuvio, että AVI:a varten oli SiruPiru merkitty esimieheksi, mutta Olympos-jumala sysäsikin esimiestehtäväni osastonhoitajalle, joka hoki, ettei ollut esimieheni, että SiruPiru oli esimieheni ja esimerkillinen esimies olikin. Kun Guinness lopulta ymmärsi, se hyväksyi minut

  Olin se pikkupoika, joka huusi, ettei keisarinnalla ollut vaatteita! Huusin, että ei uusia eikä vanhoja vaatteita! Ei rihmankiertämääkään! Keisarinna oli vallan ilkosillaan!   Vaikka Paholainen pukeutui Gucciin, täytyihän jonkun muunkin nähdä hänen lävitseen. Sairastin täyttä häkää pakkomielteistä kissa-hiirileikkiä, epäoikeudenmukaista mielivaltaa. En päästänyt enää taudista irti. Piru oli irti ja vimmainen. Oli selvitettävä työntekijän oikeudet ja työnantajan velvollisuudet. Olin totisesti lapsena lukenut Enid Blytonit, nuorena Agatha Christiet ja aikuisena Sherlock Holmesit. Minä olin tämä genre. Työaikaa kului mutta kulukoon, rahaa paloi mutta palakoon, Uudessa Uljaassahan piikki oli auki järjettömimpään tuhlaukseen, mitä keksiä saattoi. Otin takaisin korkojen kera jokaisen tunnin, jona minulle olisi pitänyt lakisääteinen työkokous pitää.   Erin Brockovich luki muistioita, asiakirjoja ja listasi vaille jäämäänsä. Etsin dokumenttia, jolla SiruPirun narauttaisin. Olin käy

  En ollut SiruPirun ainoa uhri.   Saila tiesi, että kirurgian polin osastonhoitaja oli vaihtanut Tampereelle rivisairaanhoitajan tehtäviin ja kaksi hoitajaa oli hakenut siirtoa hoivakoteihin Punkalaitumelle ja Humppilaan. Raila oli läksiäiskahvilla juhlapuhunut, että ihmiset halusivat työnkiertoa. Myös potilaiden tiesin karttavan SiruPirua. Saila ja muutama tuttavani oli käynyt SiruPirun vastaanotolla. En kertonut omia mielipiteitäni SiruPirusta siviilielämän tuttavilleni, mutta kuuntelin korvat hörössä, kun he toisistaan tietämättä kertoivat samaa. SiruPiru oli niin ylimielinen potilaitakin kohtaan, että he eivät menneet tälle enää uudestaan.   Toistaiseksi Uuden Uljaan palveluksessa pysyvät velloivat poikkeuksellisen syvässä ja paksussa työuupumusvellissä työpahoinvointiselvityksen mukaan. Oli järkyttävää kuulla, että hyväksyttävä määrä työuupuneita oli neljännes työntekijöistä, mutta Uudessa Uljaassa meitä oli parannustoimien jälkeenkin paradoksaalisesti puolet. Oma työuu

  Oli käytännön pakko ja myös sisäinen pakko anoa apua joka ovelta. Olin onneksi siihen asti saanut elää elämäni hyvässä, rehellisessä ja oikeudenmukaisessa maailmassa, joten luotin, että Uudessa Uljaassakin 5300 työntekijän joukossa täytyi olla edes yksi ihminen, joka myös pitäisi tällaista työn vaikeuttamista absurdina. Luotin, että kun oikea ihminen saisi SiruPirun toiminnasta tietää, hän puuttuisi välittömästi tämän epäasialliseen käyttäytymiseen. Työturvallisuuslakihan koski jopa Uutta Uljasta. Uusi Uljashan olisi ihan sairas paikka, jollei maailman parhaan terveydenhuollon ytimestä löytynyt yhtä tervepäistä ihmistä. Jonkun täälläkin täytyi ymmärtää, miten ihmiset pidettiin terveenä. Minä olin vain yksinkertainen maisterinplanttu, mutta Olympos oli täynnä kaiken maailman fiksuja terveystohtoreita. Olin itse vain Prinsessa Rohkea miekka ja kilpi ojossa käymässä päin kymmenpäistä, tulta syöksevää lohikäärmettä. Silloin olin vielä naiivi, en tiennyt Olympoksen salaisista arkistoist