9 Organisaatiohirviö

 9 UKU


Säästämisestä oli toki puhuttu aikojen alusta asti.

 


Paitsi ei pullealla kasarilla kunnantaloa siivotessani, kun toimistopirkot heinäkuussa kissan lomalla ollessa aamukahvipöydästä hypähtivät lounastunnille ja eipä aikaakaan, kun jo kävivät iltapäiväkahville ennen kotiin lähtöä. Työnteko näytti hyväntuuliselta leppostelulta siivotessani puhtaita toimistohuoneita ja tyhjiä roskiksia. Vuodet olivat niin pulleita, että opiskelijallakin oli vara käydä vuosittain ulkomailla.

 


Nyt kasari oli kaukana, alkoi iso rytinä ja raha puhui. Aiemmin oli puhuttu terveydestä, terveys oli itseisarvo, rahasta oli puhuttu vasta seuraavana päivänä. Nyt puhuttiin ensin rahasta ja sitten terveydestä, sitten enää vain rahasta. Raha vaiensi pienet pehmeät inhimilliset. Suuri oli hyvä ja kaunis.

 


Kotoinen terveysasemamme sulautettiin lukuisien yksiköiden muodostamaan valtaisaan organisaatioon, meistä tuli Uusi Uljas kuuden kaupungin alueella. Henkilökunnan määrä viisinkertaistui, ei kuitenkaan terveyden edistämisen koordinaattoreiden määrä. Henkilökunnalle luvattiin muutosjohtamista ja tiedottamista. Epäilin sattuneesta syystä hätävarjelun liioittelun omaisesti, muistettaisiinko minua tälläkään kertaa. Jankutin kysymyksiä pitkin vuotta, mutta olin kysymyksineni ihan liian aikaisessa, ei tiedetty isojakaan linjoja, saati miniatyyrejä. Juuri ennen Uuden Uljaan aloitusta sain Villeltä vastauksen, että kaikki jatkuisi niin kuin tähänkin asti.

 


Mikään ei tietenkään jatkunut niin kuin tähän asti. Ville karkasi eläkepäiville juuri ennen isoa rysäystä, joten hänen ei tarvinnut jatkoja miettiä ja kaikki jatkuikin sikäli tuttuun tapaan, että jäin muutoksessa talon tapaan täysin vaille tiedottamista ja johtamista. Siirtolohkareet oli runnottava saumattomaksi peruskallioksi. Seurasi täyskaaos. Nyt olin kysymyksineni aivan myöhässä. En onnistunut kirjautumaan tuttuihin ohjelmiin, tuli paljon uusia ohjelmia, salasanat eivät sopineet enää lukkoihin, koodit olivat muuttuneet eikä mistään löytynyt tietoa. Kaikki soittelivat ympäriinsä kysellen, kuka tiesi mistäkin asiasta missäkin kaupungissa ja mikä oli sen ihmisen nimi ja mistä puhelinnumero löytyi. Kukaan ei tiennyt, kuka hoiti mitäkin asiaa. Puhelimet soivat lakkaamatta ympäriinsä ja jäivät soimaan päähän illaksi ja yöksi. Tutut ihmiset puhelimen päässä olivat kiukkuisia ja tuntemattomat vieläkin äkäisempiä, sillä vieraat kasvottomat olivat kelpo kohde purkaa ahdistusta mammuttitoimenkuvista. Kiukkuiset ihmiset vastasivat, että kyllä se tieto oli siellä uudessa intrassa ja katso sieltä ja oli se ilmoitettu esimiehille ja kukas se sinun esimies oli ja se kyllä tiesi ja kysy siltä.

 


Mutta uudesta esimiehestä ei ollut apua ohjelmien kanssa. Hän ei ehtinyt kiireiltään tavata minua puoleen vuoteen.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

11 Sotakirves kaivettu esiin

38 Elämäni viimeinen työpäivä 51-vuotiaana

12 Ensimmäinen työuupumus