9 Organisaatiohirviö
9 UKU
Säästämisestä oli toki puhuttu aikojen alusta asti.
Paitsi ei pullealla kasarilla kunnantaloa
siivotessani, kun toimistopirkot heinäkuussa kissan lomalla ollessa
aamukahvipöydästä hypähtivät lounastunnille ja eipä aikaakaan, kun jo kävivät
iltapäiväkahville ennen kotiin lähtöä. Työnteko näytti hyväntuuliselta
leppostelulta siivotessani puhtaita toimistohuoneita ja tyhjiä roskiksia.
Vuodet olivat niin pulleita, että opiskelijallakin oli vara käydä vuosittain
ulkomailla.
Nyt kasari oli kaukana, alkoi iso rytinä ja raha
puhui. Aiemmin oli puhuttu terveydestä, terveys oli itseisarvo, rahasta oli
puhuttu vasta seuraavana päivänä. Nyt puhuttiin ensin rahasta ja sitten
terveydestä, sitten enää vain rahasta. Raha vaiensi pienet pehmeät
inhimilliset. Suuri oli hyvä ja kaunis.
Kotoinen terveysasemamme sulautettiin lukuisien
yksiköiden muodostamaan valtaisaan organisaatioon, meistä tuli Uusi Uljas
kuuden kaupungin alueella. Henkilökunnan määrä viisinkertaistui, ei kuitenkaan
terveyden edistämisen koordinaattoreiden määrä. Henkilökunnalle luvattiin
muutosjohtamista ja tiedottamista. Epäilin sattuneesta syystä hätävarjelun
liioittelun omaisesti, muistettaisiinko minua tälläkään kertaa. Jankutin
kysymyksiä pitkin vuotta, mutta olin kysymyksineni ihan liian aikaisessa, ei
tiedetty isojakaan linjoja, saati miniatyyrejä. Juuri ennen Uuden Uljaan
aloitusta sain Villeltä vastauksen, että kaikki jatkuisi niin kuin tähänkin
asti.
Mikään ei tietenkään jatkunut niin kuin tähän asti.
Ville karkasi eläkepäiville juuri ennen isoa rysäystä, joten hänen ei tarvinnut
jatkoja miettiä ja kaikki jatkuikin sikäli tuttuun tapaan, että jäin
muutoksessa talon tapaan täysin vaille tiedottamista ja johtamista.
Siirtolohkareet oli runnottava saumattomaksi peruskallioksi. Seurasi täyskaaos.
Nyt olin kysymyksineni aivan myöhässä. En onnistunut kirjautumaan tuttuihin
ohjelmiin, tuli paljon uusia ohjelmia, salasanat eivät sopineet enää lukkoihin,
koodit olivat muuttuneet eikä mistään löytynyt tietoa. Kaikki soittelivat
ympäriinsä kysellen, kuka tiesi mistäkin asiasta missäkin kaupungissa ja mikä
oli sen ihmisen nimi ja mistä puhelinnumero löytyi. Kukaan ei tiennyt, kuka
hoiti mitäkin asiaa. Puhelimet soivat lakkaamatta ympäriinsä ja jäivät soimaan
päähän illaksi ja yöksi. Tutut ihmiset puhelimen päässä olivat kiukkuisia ja
tuntemattomat vieläkin äkäisempiä, sillä vieraat kasvottomat olivat kelpo kohde
purkaa ahdistusta mammuttitoimenkuvista. Kiukkuiset ihmiset vastasivat, että
kyllä se tieto oli siellä uudessa intrassa ja katso sieltä ja oli se ilmoitettu
esimiehille ja kukas se sinun esimies oli ja se kyllä tiesi ja kysy siltä.
Mutta uudesta esimiehestä ei ollut apua ohjelmien
kanssa. Hän ei ehtinyt kiireiltään tavata minua puoleen vuoteen.
Kommentit
Lähetä kommentti