5 Pataluha

 5 LUKU

Ihan untuvikkona minut pataluhaksi haukkui lääkäri, jonka pakeilla tasavertaisuuden illuusioni karahti karille. Olin onneksi tavannut tämän hoitajien itkettäjän jo aiemmin potilaana, kun nuorten rakastavaisten uusi kortsumerkki oli osoittautunut fiaskoksi. Kortsu oli hajonnut ja jäljelle oli jäänyt pelkkä rullautunut rengas. Entisen kotikuntani terveyskeskuslääkäri oli saanut minut tuntemaan itseni vastuulliseksi opiskelijaksi, kun olin hakenut katumuspillerin. Lapsen aika ei vielä ollut. No nuorilla rakastavaisilla ei mennyt kauan, kun taas kortsua tarvittiin vahingosta viisastumatta ja sillä oli sama kohtalo. Tällä kertaa menin Lounelan päivystykseen ja tämä äkäpussi paapatti jalkoväliäni ronklatessaan, että katumuspilleri ei ollut ehkäisyväline. Meitä oli vastatusten kaksi jäärää, jalkoväli levällään selälläni kuin koppakuoriainen en milliäkään antanut periksi. Toistin rauhallisesti mutta yhtä jääräpäisesti, että kortsu oli hajonnut, en hakenut katumuspilleriä ehkäisyvälineeksi, mutta äkäpussi vain pauhasi, että katumuspilleri ei ollut ehkäisyväline. Ja minä harasin vastaan siihen asti, kun kiukuttelija häipyi helmat heiluen ja hokien, että katumuspilleri ei ollut ehkäisyväline. Nolo hoitaja pahoitteli lääkärin käytöstä. Miehen kanssa viskasimme mokoman paketin roskiin ja palasimme tosimiehille tarkoitettuun kestävään merkkiin. Äkäpussin puolustukseksi sanottakoon, että kun sitten aikanaan käytin suunniteltua korvalasta päivystyksessä, hän käyttäytyi lasta kohtaan enkelimäisesti.

 

Eräs työtön oli terveystarkastuksessaan kertonut, että häntä pieretti ja oli hankala ripuli, mahakipu, turvotus ja paha ihottuma. Äkäpussi oli käskenyt potilasta kokeilemaan viljojen pois jättämistä. Huomasin labroista, että potilaalla oli keliakiavasta-aineet koholla. Lampsin peruskoulun ja yliopiston luoman tasa-arvoilluusion harhassa luottavaisena kuin lukiotyttö aikoinaan teknisen johtajan huoneeseen keskustelemaan potilaan hoidosta. Äkäpussi oli niitä lääkäreitä, jotka eivät tervehtineet käytävillä. Erehdyin kysymään, voisiko potilaan lähettää tähystykseen, jotta hän saisi oikeat hoito-ohjeet.

 

Äkäpussi alkoi huutaa: - Minä en ole sinulle ketään lähettänyt!

 

Onneksi äkäpussi oli minulle ennalta tuttu enkä ollut kotoisin Arkalasta vaan Jokioisilta. Minua ei äkäpussi itkettänyt.

 

- Mutta hoitajatyöparisipa on. Tällä on keliakiavasta-aineet koholla. Ruokavaliota ei voi aloittaa ennen kuin on tähystetty ja on diagnoosi.

- Tuollaisilla arvoilla ei ketään tähystykseen lähetetä, äkäpussi huusi.

 

Äkäpussi oli väärässä, ei osannut asiaa, mutta ei sillä ollut väliä. Hän oli asemassa, jossa sai olla oikeassa tai väärässä tai miten vaan eikä kukaan puuttuisi. Sanoiko hän siinä kolmannessa ruokapöydässä lounasaikaan, että hankala ihminen oli tämäkin kaiken maailman maisteri? Mikä niitä riivasi? Ja ihan turha virka.

 

Oli siinä kielellä pysyttelemistä keskellä suuta, kun potilaalle selitin, että oli tähän ripuliin ja kutinaan hoito olemassa, mutta ensin piti saada lääkäriltä lähete tähystykseen, ennen ei saanut lopettaa viljan syömistä. Tai voisi mennä Tampereelle Terveystalolle. Potilas aikoi kuitenkin tehdä niin kuin lääkäri sanoi eikä tullut enää seuranta-ajalleni.

 

Moniammatillinen illuusio ei pelittänyt kuten hoitosuosituksessa. Se suuren luentosalin tasavertaisuuden illuusiosta. Kertarysäyksellä tontin rajat näytettiin kaiken maailman maisterille. Nykyaikainen länsimainen reipas lähestyminen ei toiminut. Kelloa oli käännettävä taaksepäin, vuosisatojakin, siirryttävä toiseen kulttuuriin, lähestyttävä kiinankeisaria kumarrellen, poistuttava kaarrellen. Ei saanut kääntää selkää. Mitä äkäpussi kuvitteli itsestään Suomessa tässä ajassa? Tämmöinen jonninjoutavuus oli niin maan perusteellisen turhauttavaa, ei ainakaan potilaan parhaaksi niin kuin eettiset ohjeemme sanoivat. Terveysalan seuraamisen sijasta pitikin panostaa nuoleskeluun ja matelemiseen, monimutkaiseen hierarkialabyrinttiin, miten ja milloin ja mistä sopi puhua kenellekin. Huutakoon äkäpussi, huutoa terveysasemalle mahtui eikä haukku haavaa tehnyt. Suljin oven ja äkäpussi jäi kuninkaaksi kuningaskuntaansa. Oli koittava aika, kun koko henkilökunta haluttiin kammioistaan integroitumaan toistensa kanssa, jakamaan osaamisensa. Vielä hetkeen ei kuitenkaan ehtisi hallin hammas äkäpussia puremaan.

 

Mutta minä olin menettänyt jotain oikeasti tärkeää, tasavertaisuuden ja moniammatillisuuden illuusion. Tuo rikko teki varautuneeksi yhteistyöhön. Eihän yhteistyö ollut mahdollista, kun maailmojen välillä oli vuosikymmenten henkinen kuilu, autoritariasta demokratiaan. Lauri-proffan lupailema tulevaisuuden ala liukui menneisyyteen.

 

Mainitsin tapauksesta Villelle, joka sanoi, ettei voinut olla totta. En tiennyt, valehtelinko minä vai eikö hän uskonut kollegansa käytöstä.