20 Simputus
Sisäinen nujerrettu yrittäjäni hakeutui
henkitoreissaan työnohjaajalle. Työnohjaaja oli pöyristynyt siitä, etten ollut
kahteen vuoteen tavannut esimiestä eikä tämä tuntenut minua edes ulkonäöltä.
Työnohjaaja väitti, että työyksikkö ei voinut toimia täysin ilman esimiestä ja
laivani oli tuuliajolla merellä ilman suuntaa. Olin kyllä huomannut, että
laivan nokka osoitti milloin Intiaa, milloin Madagaskaria. Työyksikkö toki
pystyi toimimaan täysin ilman esimiestäkin, yksikköni oli siitä elävä todiste.
Mutta pahoinvointihäirikköä itseään oli alkanut yrjöttää. Työnohjaajan mielestä
pahoinvointihäirikkörukan positiivista ajattelua oli riittämiin treenattu.
Jaoimme hänen kanssaan ratkaisukeskeisen maailmankatsomuksen, joten eikun
ongelmaa ratkaisemaan. Hyvät ihmisethän pyrkivät toimimaan oikein hyvässä
maailmassa.
Työnohjaajalla oli oikeus vaatia Olympoksen jumalilta,
että esimiehen tuli sentään tavata alaisensa. Työntekijällä ei ollut vastaavaa
oikeutta. Joku roti Uuteen Uljaaseenkin sentään päti. Olympoksen oli tähän
palaveriin salaisten sopimustensa varjelemiseksi suostuttava, muuten tulisi
näkyväksi, että SiruPirua ei velvoitettu esimiestyöhönsä. Siru-hempukan oli istuttava samaan pöytään
kanssani, sormet hän sai kuitenkin pitää pöydän alla ristissä.
Työnohjaaja oli ainut Uudessa Uljaassa tapaamani hyvis
kuuden vuoden aikana, hänellä moraalinen selkäranka oli rautakankea. Tässä
tytössä oli munaa ojentaa Olympoksen lellipentua. Työnohjaajakin tuli
terveysaseman menneestä terveestä maailmasta. Hän varmisti, että SiruPiru
ylipäätään ymmärsi esimiestehtävän ja sen merkityksen. Hän selitti SiruPirulle
kädestä pitäen, mitä esimiehenä oleminen tarkoitti. Esimiehen kuului olla läsnä
työntekijän arjessa, pitää lakisääteinen työkokous kuukausittain, huolehtia
alaisen tiedon saannista ja viedä yksikön asioita eteenpäin Uudessa Uljaassa.
Kuuntelin lumoutuneena laillisia oikeuksiani ja tuota fantasiaa. Hupsuna
voimaannuin jo kangastuksesta siitä, miten asioiden pitäisi olla. Tätä sieluni
oli halajanut vuosikymmenet. Vihdoin alkaisin saamaan selvyyttä suuriin
linjoihin työssäni. SiruPiru myönteli auliisti joojoojooot, työkokoukset
pidettäisiin, kun vaan soittelisin, ja aloitti loputtoman monologin, josta
syntyi vaikutelma, että tilanne paranisi.
Sitten Siru-peto hyökkäsi. Hyökkäys oli toden totta
tehokkain puolustus. Miksi kaapissani oli ollut potilaspapereita
muuttotäysteurastuksessa, hän yritti sivaltaa minua. SiruPiru oli siis
kuitenkin kuullut muutosta, vaikkei ollut minuun yhteydessä. Hän paljasti
hopeisiksi maalatut kyntensä repimään ja raatelemaan minua, kirurgin veitsen
millintarkasti sivaltamaan kaulavaltimoni auki verihurmeisella kolosseumin
areenalla. Mutta siinä oli puolensakin, että olin imperiumini joka nurkan omin
kätösin muurannut. Taskustani löytyisi laillinen alibi joka tilanteeseen.
Minussa ei ollut Akilleen kantapäätä. Työntekijällä sai olla hoitojakson ajan
omat muistiinpanot potilaasta lukitussa kaapissaan. SiruPiru ei onnistunut
puolustautumaan tekemällä minusta syyllisen.
Olympos-jumala läräsi muka älykännykkäänsä taustalla.
Mutta hänen nälkäiset silmänsä karkailivat SiruPirun jaloissa pyörähteleville
vaaleanvihreille Michael Korseille ja säihkyville sukkahousuille. Tiesin, että
säihkysääret veivät tämän matsin kuusi nolla.
Kokouksen jälkeen SiruPiru ei tehnyt esimiestyötä sen
kummemmin kuin aiemminkaan. Vain yksi pikkuruinen kohennus seurasi. Sakinhivutuksen
jälkeen SiruPiru tunsi minut ulkonäöltä. Hän saattoi käytävällä huikata
vastauksen sähköpostikysymykseen, joita hätäpäissäni harvakseltaan edelleen
lähetin. Hän siis luki kysymykseni, vaikkei vastannut. Soitin SiruPirulle hänen
työnohjauksessa lupaamistaan työkokouksista, mutta hän ei vastannut. Hän oli
ilmeisesti tallentanut numeroni älä vastaa -nimellä, koskapa en saanut häntä kiinni.
Tapasin hänet sen jälkeen käytävällä ja pyytelin työkokousta. No problem, minun
tarvitsisi vaan ilmoittaa kokousaika, niin helppoa se oli. Hän ei vastannut
mitään aikaehdotukseen, mutta odotin häntä luottavaisena vain todetakseni, että
hän piti minua pellenä. Hän ei koskaan sanonut ei. Kukaan muu ei koskaan nähnyt
simputusta. Uskottavuuteni jäi täysin kuulijan varaan. Luovutin. Häpesin
vähäpätöistä itseäni ja työtäni.
Työnohjaaja oli jo vaihtanut muihin tehtäviin.
Kommentit
Lähetä kommentti