22 Työpahoinvointi

 

En ollut SiruPirun ainoa uhri.

 

Saila tiesi, että kirurgian polin osastonhoitaja oli vaihtanut Tampereelle rivisairaanhoitajan tehtäviin ja kaksi hoitajaa oli hakenut siirtoa hoivakoteihin Punkalaitumelle ja Humppilaan. Raila oli läksiäiskahvilla juhlapuhunut, että ihmiset halusivat työnkiertoa. Myös potilaiden tiesin karttavan SiruPirua. Saila ja muutama tuttavani oli käynyt SiruPirun vastaanotolla. En kertonut omia mielipiteitäni SiruPirusta siviilielämän tuttavilleni, mutta kuuntelin korvat hörössä, kun he toisistaan tietämättä kertoivat samaa. SiruPiru oli niin ylimielinen potilaitakin kohtaan, että he eivät menneet tälle enää uudestaan.

 

Toistaiseksi Uuden Uljaan palveluksessa pysyvät velloivat poikkeuksellisen syvässä ja paksussa työuupumusvellissä työpahoinvointiselvityksen mukaan. Oli järkyttävää kuulla, että hyväksyttävä määrä työuupuneita oli neljännes työntekijöistä, mutta Uudessa Uljaassa meitä oli parannustoimien jälkeenkin paradoksaalisesti puolet. Oma työuupumusasteeni todettiin keskivaikeaksi.

 

Esimiesten tuli nyt työterveyshuollon ohjeistuksesta pitää työpahoinvointikokous. Yhtenä parannustoimena tuli esille kehityskeskustelu. SiruPirukin oli näin vakavassa tilanteessa velvollinen kokouksen ajan samassa tilassa pyörittelemään Manolo Blahnikeja nilkoissaan. Ilmoitusvelvollisuuteni mukaan ilmoittelin, ettei minulla ollut ollut kehityskeskustelua neljään vuoteen.

 

- Joku muukin on siis laiminlyönyt, sivalsi SiruPiru ja tulenlieskat heilahtivat uhkaavasti, hänen silmänsä leimahtivat: Uskalsitpas!

 

Turpiin tuli, julkinen pahoinpitely. Pyysin asiaa, joka toteutui muulle henkilökunnalle rutiinisti. SiruPiru ei kuullut tarpeitani, hän kuuli vain oikeutuksen laiminlyönnilleen. Hän oli brutaali luolanainen, sivistys vain ohut pintasipaisu naamamaalia ja huulipunaa. Hänen pallinsa olivat niin turvatut, että hän saattoi tehdä minut kymmenien hoitajien kuullen julkisesti naurunalaiseksi työpahoinvointipalaverissa tehden selväksi, ettei välittänyt terveydestäni. Hän oli mitättömän ihmiselämäni yläpuolelle itsensä kohottanut pikkuhitler. Hänellä oli erityislupa laiminlyödä. Eikä hän edelleenkään pitänyt kehityskeskustelua. Häntä eivät työterveyshuollon työpahoinvointiohjeistukset hetkauttaneet.

 

Tämä oli punapään kosto. Olin astunut väärille lakatuille varpaankynsille hakiessani apua työnohjaajalta ja Olympos-jumalilta, jotka tietenkin olivat SiruPirulle juorunneet suorat sanani. Aktiiviset yritykseni hakea apua lietsoivat vain SiruPirun vihaa. Mitään hyvää tai muutosta niistä ei seurannut. Toki saattoi olla niin, että SiruPiruun retkussa olevat Olympoksen jumalat olivat kuiskineet SiruPirun korvanipukkaan Chanel 5 -pöllyssä, että jos sä vähän viitsisit tuon pahoinvointihäirikön perään katsoo. Mutta pikkuhitlerillä oli Olympoksen siunaus taskussaan. Hänellä ei ollut riskiä sanktiosta. Kirurgi kyllä tiesi, että fyysisestä väkivallasta jäi mustelmat, mutta vaivihkaiset hienovaraiset henkiset viillot oli mahdoton näyttää toteen. Edes monikymmenpäinen kuminaamahoitajaparvi osastonhoitajineen todistaja-aitiossa ei pelottanut SiruPirua. SiruPirun käytös oli uusi normaalimme.

 

Kurkkasin SiruPirun lapsuuteen ja näin koulukiusaajan. Kadulla jätkät olisivat vetäneet häntä turpiin, mutta valkotakkihierarkiassa hän oli turvassa, koskematon, Olympoksen pilvikiehkura ohimollaan, enkelilapsi, Santa Lucia kynttiläkruunu kutreillaan.

 

Puolet porukasta kaatanut työpahoinvointi poistui päiväjärjestyksestä palkkaamalla erittäin kovapalkkainen konsultti neljä kertaa porukan eteen. Aiheena ei ollut paska johtaminen, siitä olimme odottaneet kuulevamme. Ei, vaan alaistaidot muutoksessa. Työuupuneita valmennettiin sietämään sietämättömiä työoloja. Työyhteisön uuvuttaja pysyi sivussa valokeilasta, ongelma oli ulkoistettu. Se jatkoi elämäänsä jylläämällä mielissämme.

 

Annukka avasi piikin minua varten. Sain ryömiä runneltuna hänen luokseen. Hänestä henki rauha ja vuorovaikutus hoiti minua. Annukalle olin viaton lammas oikeustaistelussa organisaatiopirua vastaan. Lähdin hänen luotaan tasapainotettuna, maalaisjärki päähän palautettuna, täynnä ihan sama -mentaliteettia. Norsunluuminareettini ylhäisessä yksinäisyydessä mahdottomien tehtävien arjessa selkään kaadettu viisaus katosi kuitenkin nopeasti. Yllätin itseni yhä uudestaan jostain arkistosta kaivamasta dokumentteja todisteeksi kaltoinkohtelustani.

 

Jokin dokumentti SiruPirun toiminnasta täytyi jossain olla.