25 Ihan sama
- Tuulikki katso.
Saila tuli potilaalta saamansa ruokavalio-ohjeen
kanssa. Potilas oli valittanut, että nyt ei saanut enää mitään syödä, nyt oli
kyllä ultraterveellistä. Ohje oli kirurgian poliklinikalta. Saila oli tutkinut
ruokaympyrää ja todennut saman kuin potilas, että kaikki proteiinin lähteet
puuttuivat ruokavaliosta. Eikös ne valkuaisaineet ole ihmiselle ihan välttämätöntä
ainetta, oli potilas kysynyt kampaajan tuolissa naistenlehtiä luettuaan.
- Tässä on 70-luvun tyyliin kiellettyjen ruokien
lista. Kaikki liha- ja maitoruoat on kielletty. Niiden lisäksi on kielletty
loputkin proteiinit, palkokasvit ja pähkinät ja siemenet, Saila luetteli.
- Ei kai se potilas ole tuota noudattanut, kysyin.
- No ei tietenkään, se on semmonen makkaravoileivillä
eläjä ja piimän ryystäjä.
Ohjeen laatija oli SiruPiru. Samoin hyväksyjä.
Sailalla ja minulla ei ollut kummallakaan puhtia
lähteä SiruPirulle piipittämään. Olin toinen ihminen kuin taannoinen
lukiotyttö, en enää vapaaehtoisesti äkäpusseja neuvonut. Kukaan tässä
valtarakennelmassa ei haluaisi kuulla diabeteshoitajan ja pahoinvointihäirikön piipitystä,
että SiruPirun jostain kopioimassa ohjeessa oli yhtä vähän proteiinia kuin
SiruPirun persauksen peittona pinkkiä nahkahametta. Tietyssä asemassa pystyi
laskemaan vaikka kuinka paksua luikuria. Ja sepittämään satueepoksia AVI:lle.
Totesimme, että ihan sama.
Koulujen viimeisinä kevätpäivinä keksimme Sailan kanssa päästä ulkotöihin järjestämällä tupakkavalistuspöydän Lounelan torille. Koululuokat kävivät vuorollaan tutustumaan siihen. Tunsin tupakanhajun sieraimissani. Vilkaisin syrjäsilmällä sivulleni. SiruPiru oli lomalla. Hän oli pistänyt tupakaksi metrin päässä meistä. Kuulin hänen puhisevan, ettei tippa tapa. Kiusa se oli pienikin kiusa.
Kommentit
Lähetä kommentti