25 Ihan sama

 

- Tuulikki katso.

 

Saila tuli potilaalta saamansa ruokavalio-ohjeen kanssa. Potilas oli valittanut, että nyt ei saanut enää mitään syödä, nyt oli kyllä ultraterveellistä. Ohje oli kirurgian poliklinikalta. Saila oli tutkinut ruokaympyrää ja todennut saman kuin potilas, että kaikki proteiinin lähteet puuttuivat ruokavaliosta. Eikös ne valkuaisaineet ole ihmiselle ihan välttämätöntä ainetta, oli potilas kysynyt kampaajan tuolissa naistenlehtiä luettuaan.

 

- Tässä on 70-luvun tyyliin kiellettyjen ruokien lista. Kaikki liha- ja maitoruoat on kielletty. Niiden lisäksi on kielletty loputkin proteiinit, palkokasvit ja pähkinät ja siemenet, Saila luetteli.

- Ei kai se potilas ole tuota noudattanut, kysyin.

- No ei tietenkään, se on semmonen makkaravoileivillä eläjä ja piimän ryystäjä.

 

Ohjeen laatija oli SiruPiru. Samoin hyväksyjä.

 

Sailalla ja minulla ei ollut kummallakaan puhtia lähteä SiruPirulle piipittämään. Olin toinen ihminen kuin taannoinen lukiotyttö, en enää vapaaehtoisesti äkäpusseja neuvonut. Kukaan tässä valtarakennelmassa ei haluaisi kuulla diabeteshoitajan ja pahoinvointihäirikön piipitystä, että SiruPirun jostain kopioimassa ohjeessa oli yhtä vähän proteiinia kuin SiruPirun persauksen peittona pinkkiä nahkahametta. Tietyssä asemassa pystyi laskemaan vaikka kuinka paksua luikuria. Ja sepittämään satueepoksia AVI:lle.

 

Totesimme, että ihan sama.

 

Koulujen viimeisinä kevätpäivinä keksimme Sailan kanssa päästä ulkotöihin järjestämällä tupakkavalistuspöydän Lounelan torille. Koululuokat kävivät vuorollaan tutustumaan siihen. Tunsin tupakanhajun sieraimissani. Vilkaisin syrjäsilmällä sivulleni. SiruPiru oli lomalla. Hän oli pistänyt tupakaksi metrin päässä meistä. Kuulin hänen puhisevan, ettei tippa tapa. Kiusa se oli pienikin kiusa.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

11 Sotakirves kaivettu esiin

38 Elämäni viimeinen työpäivä 51-vuotiaana

12 Ensimmäinen työuupumus