30 Ei inhimillistä elämää

 

Illalla olisi tyttöjen ilta Annukan luona. Annukka oli hankkinut pari pulloa viiniä, Saila haki kahvilasta leivoksia, muut toivat patonkia, kinkkua, viinirypäleitä ja minä veisin juustoja. Annukka järjesti lähes kuukausittain perinteisiä tyttöjen iltojamme torjuakseen tyhjää pesää ja tukeakseen jaksamistani. Annukan kuopus oli muuttanut kotoa ja mies piti iltaisin pieneläinpäivystystä päivätyön päälle.

 

Järjestelin työhuoneessani esitteitä liikuntapiirakasta ja tupakan haitoista. Vilkaisin huoltopihalle, jossa liikkuivat ruokakuljetukset ja roskakuskit. Annukan auto oli parkkeerattu isojen roskisten väliin piiloon, mutta minun huoneestani siihen sattui juuri näkemään. Haukansilmäni tunnistivat tutun rekisterinumeron. Samassa SiruPiru-nukke suoraan Pariisista vaaleanpunaisissa nilkkureissaan sipsutti autoon pienen Vuitton-laukun kanssa. Tuskin oli nilkkurin korko asfaltista irronnut, kun auto ampaisi sähäkästi pihasta.

 

Muutaman minuutin päästä hoksasin kysyä Annukalta sähköpostilla, oliko viini punaista vai roseeta, että osaisin sopivaa juustoa ostaa. Annukka vastasi työhuoneestaan, että punaista. Vastasin hänelle, että tuonpa tequilaakin, kun tekee mieli tänä iltana tempaista useampikin lasi Pohjanmaan kautta ja voisin jäädä yöksikin. Muiden lähdettyä kerroin Annukalle, että tänä iltana pieneläinten sijasta hoitoa taisi saada SiruPiru.

 

Yksi pojistani joutui TAYS:iin tutkimuksiin. Niissä ei lopulta onneksi löytynyt mitään vakavaa. Osa tutkimuksista oli hyvin kivuliaita ja olin sopinut, että minut kutsuttaisiin sinne aina, kun tarvitsi. Otsikoin kysymyksen SiruPirulle sanalla Lapseni sairaus, ettei edes tämä kysymys jäisi vastaamatta, koska tarvitsin sopia työn järjestämisestä pikaisten puheluiden tullessa. En saanut vastausta ja tiesin, että kylmän linjan toisessa päässä ei esiintynyt inhimillistä elämää.

 

Viilipytty Annukka hermostui: - Vittu anna tänne se leimaustikku, leimaan sinua sisään ja ulos etkä hiisku poissaoloista sille Pirulle sanaakaan.

 

Luvattomat poissaolot menivät samaan pohjattomaan piikkiin kuin muutot ja kiusallisen tyhjien arkistohyllyjen penkomiset. Kun piikki on auki, niin antaa mennä vaan. TAYS-reissun jälkeen ennen junan lähtöä hurautimme miehen kanssa hotelli Tornin nopealla hissillä yläterassin baariin juomaan pullollisen viiniä sen kunniaksi, että Uudessa Uljaan kellokortti naksutti kaiken aikaa minulle työaikaa.