41 Riivaavat muistot

 

Rauha oli vihdoin koittanut ja minä päässyt haudanlepoon. Tai niin luulin. Haudassa maatessani minua piinasivat unikuvat. Katselin vuosikausia menneitä kuvia kynttelikköjen valaisemissa peilisaleissa ja kehysgallerioissa. Katselin peileihin pitkään ja arvoin, kuka oli hyvis ja kuka pahis. Kuka ystävä, kuka vihollinen. Kuka heikko, kuka vahva. Tapahtunut oli nyt riittävän kaukana, jotta pystyin näkemään sen ketjuna kuvia, ratkaisevia käännekohtia ja kohtalokkaita virheitä. Ehkä kaikki olisi mennyt toisin toisilla valinnoilla tienristeyksissä. Poksautin popcornit ja asetuin mukavasti divaanille kuvia katselemaan. Mutta hämärissä nurkissa piili peilejä, joita ei ollut tarkoitettu silmilleni. Ne eivät olleet kauniita, ne olivat muiden kuvia minusta, ne olivat edelleen tuskallisia. Niiden edessä oli varoituskyltti: Katsominen omalla vastuulla, voi haavoittaa syvästi!

 

Ensimmäisessä peilissä minä räjäyttämässä kotinarikassani roikkuneen ruudin Uuden Uljaan kallellaan kenottavaan, tutisevaan, viisikerroksiseen Pisa-tulitikkutaloon, joka upposi kuin Titanic Mariaanien hautaan, vei mennessään koko Uuden Uljaan enkä minä yhtään heltynyt hukkuvien avunhuudoista. Ja SiruPiru, Suuri Parantaja, vetämässä heitä takaisin elävien kirjoihin Heimlichin manööverillä. Ja toisessa peilissä minä vaihtamassa Äkäpussin, Tylyn ja Kingin pönäkät patsaat lämpimiin muistoihin nuoruuteni puistopomosta, taitavasta Arista ja Janakkalan Paavosta.

 

Minä mansikkatyttö, ilman ennakkoluuloja, varautuneisuutta, vuosikymmenten kuormaa. Minä oikeudentajuinen aito prinsessa, joka tunsi Olympoksen mätäpaiseherneen läpi sadan pieluksen enkä voinut minulle pedatulla pedillä hetkeksikään silmiäni yöllä ummistaa. Minä Prinsessa Rohkea miekka ja kilpi ojossa kohti kymmenpäistä lohikäärmettä, jolla räpylöissään vaaleanvihreät Louis Vuittonit.

 

SiruPiru syvässä metsässä piparkakkutalonsa portilla tarjoamassa piparia eläinlääkärille, hallintojohtajalle ja kaupungin ukkomiehille. Olympoksen pillipiipari lumoamassa seireeninhuilullaan käärmeet, seitsemän ääliötä ja kaupungin vapaat ukkomiehet. Marssittamassa heidät kannoillaan suoraan Tammerkoskeen. SiruPiru puhumassa paskaa pöydän alla ristittyine sormineen työnohjaajalle, työvahingoittamisvaltuutetulle, epäluottamusmiehelle, työkyvyttömyyskoordinaattorille, työsairaushoitajalle, työsairauslääkärille, kallonkutistajalle, Railalle ja AVI:lle.

 

Minä ja SiruPiru. SiruPiru keimailemassa peilin edessä: - Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin? Ja minä vastaamassa: - SiruPiru verraton, koko maassa kaunein on. Ja minä satuprinssinä suutelemassa SiruPirua lasiarkussa niin intohimoisesti, että myrkkyomena vierähti hänen henkitorvestaan ja elimme yhdessä elämämme onnellisesti loppuun saakka. Ja peilin kääntöpuolella SiruPirun pirunkasvot, jotka näin vain minä.

 

SiruPiru ja Raila juoruamassa selkäni takana, että pahoinvointihäirikkö oli taas romahtamaisillaan. Raila päin naamaa valehtelemassa, että kaikki näytti olevan hyvin. Raila katselemassa peilistä minua, neuroottista häirikköä. Peileissä, joita Raila ei koskaan nähnyt, minä aasi kantamassa selässäni vuosikausien rääkkiä, SiruPiru hakkaamassa juhtaansa kepillä, SiruPiru tallomassa minua pinkeillä Louboutineillaan. Luhistunut Raila kirjoittamassa minulle kirjettä, joka alkoi: Olen pahoillani kaikesta siitä, mitä olemme joutuneet käymään läpi...

 

Olympos juhlavasti allekirjoittamassa työpaikkakiusaamisen hiljaisen hyväksynnän mallia. Olympos riippakivellä hukuttamassa Mariaanien hautaan umpsukkeloon kiusallista epäasiallisen kohtelun mallia. Olympoksen jumalat ja ”auttajat” syntisissä orgioissaan tukehtumassa hervottomaan nauruun: - Pahoinvointihäirikkö tekee töitä, joita ei ole olemassakaan. 

 

Työvahingoittamisvaltuutettu pauhaamassa suljettujen ovien takana huoneessani, ettei tällaista voinut olla olemassa. Työvahingoittamisvaltuutettu kääntämässä takkinsa nurin niin, että saumat paistoivat kauas, lipruamassa aina sen mukaan, kuka peilistä häntä kulloinkin katseli. Työvahingoittamisvaltuutettu myöntämässä liiton Lauralle, että SiruPiru ei hoitanut töitään ja kyse oli rakenteellisesta ongelmasta. Työvahingoittamisvaltuutettu vannomassa AVI:lle, ettei tiennyt mistään mitään. Työvahingoittamisvaltuutettu polttamassa huoltopihalla muistioita keskusteluista kanssani. Minä suutelemassa työvahingoittamisvaltuutettusammakkoa lammen lumpeenlehdellä, että jonain päivänä hän oikeasti puhkeaisi kukkaan sinä oikeamielisenä oikeustaistelijana, jona hän oli nähnyt itsensä työsuojeluvaalissa.

 

Olympoksen silmissä minä työntekijä, joka tuhosi itse itsensä hankalalla persoonallisuudellaan, pätemisen tarpeellaan, liian korkeilla ihanteillaan, uhraamassa elämänsä työlleen, elämänsä, jossa ei ollut muuta sisältöä kuin työ. Peilin kääntöpuolella minä eristyssellisatelliitissa Uuden Uljaan ulkopuolella, syvässä epäoikeudenmukaisuudessa, pelaamassa nettipasianssia YouTuben säestämänä, tappamassa minuutteja, jotka matoivat kohti kotiin pääsyä.  

 

Työsairaushoitaja katselemassa kahteen peiliin: SiruPiru ja Raila pitämässä seitsemää asiallista työpaikkakiusaamiskokousta tappaakseen hitaasti mutta varmasti työkykyni, minä seitsemässä työterveysneuvottelussa vaatimassa jouluateriaa ja lakisääteisiä oikeuksiani.

 

Me kaikki tämän tarinan henkilöt yhdessä katselemassa yhteistä vihollistamme, organisaatiopirua. Jos olisimme kyenneet näkemään itsemme siinä yhdessä, olemaan samalla puolella, olisiko se estänyt meitä näkemästä toisiamme vihollisina?

 

Minä julkisen eläimen taakan riisuneena sängyllä voimattomana mutta niin huojentuneena. Tulevaisuuspeilissä minä yritykseni Tuulikki Sepän Muutot Vuokaaviossa -muuttokoordinaattorina. Turmelisiko valta minutkin? Olisiko valta vaarallista minunkin käsissäni? Näkisinkö tarpeettomaksi pitää sinikaulusmuuttomiehille kuukausittaisen työkokouksen ja vuosittaisen kehityskeskustelun? Tulisiko minustakin herranketkula, joka liittoutuisi ja turvaisi oman asemansa hyväsiskoverkoston avulla? Sairastuttaisiko valta minutkin, sokeuttaisi silmäni, kuurouttaisi korvani, sitoisi käteni, kadottaisin omantuntoni äänen?

 

Ihan kuin silloin, kun poliisiauto ajoi takanani valot välkkyen pillit huutaen, ajattelin, että poliisi ajoi takaa rosvoa, kunnes tajusin, että minä olin se rosvo. Niin ajattelin nytkin, että Olympos oli tämän tarinan rosvo, mutta se olinkin minä. Olympoksen silmissä minä olin sopeutumishäiriöinen, se oli kaltaisteni nimi. Olympos kokousti salaisesti, mitä tehdä erittäin hankalalle pahoinvointihäirikölle. He eivät vuosikausiin kertaakaan kutsuneet minua kertomaan. He eivät halunneet tietää, kuka tarinassa sairas oli. Olympos itse. He eivät halunneet tietää, että minähän olisin ollut seinähullu, jos en olisi ollut sopeutumishäiriöinen sairaassa tilanteessa. Minä olin ymmärtänyt kaiken alusta alkaen ja yrittänyt avata Olympoksen silmät. Mitä lujemmin kiljuin Olympokselle, sitä tiukemmin he sulkivat silmänsä ja korvansa ja sitä tiukemmin he yrittivät tukkia suuni. Koska heidän olisi pitänyt nähdä oma kyvyttömyytensä olla oikeamielisiä ja vahvoja johtajia, nähdä sairaat kuvionsa, kipukohtansa ja julmuutensa. Työuupumus oli Olympoksen näkökulmasta aina työntekijän oma syy. Oli paljon helpompaa hylätä minut ahdinkoon kuin tarttua omiin kipukohtiin. Sairauskierteeni oli persoonani, mielenterveyteni, työnarkomaniani, perheeni, parisuhteeni, seksielämäni, taloustilanteeni, keski-iän kriisini, tyhjenevän pesäni ja työkyvyttömyyteni oireyhtymä. Siksi mikään sanomani sietämättömistä työoloista ei mennyt perille. Mutta jonkun totuudentorven piti rikkoa Olympoksen Ruususen satavuotinen uni. Minä, Prinsessa Rohkea, olin vapaaehtoinen käymään kymmenpäisen lohikäärmeen kimppuun. Yksi särkynyt enkeli oli halpa hinta Olympoksen kotkanpesän puhtaana pitämisestä. Ongelman ytimeen kajoaminen oli tabu.

 

Onneksi Uudessa Uljaassa piikki oli yhtä auki Olympos-pesän puhtaanapitoon kuin SiruPirun haarat ukkomiesten edessä. Muutenhan tämä olisi tullut kalliiksi. Ehdottomasti tämä hintansa haukkui, Olympoksen ei tarvinnut kohdata kipukohtiaan, mörköään. Kallista ulkoistettua apua, saman olisi ajanut purkki lateksia, peitemaalaus ja pieni pintaremontti.

 

Olympos ohjeisti varainkeruun kuluihini: jatkossa Uudessa Uljaassa tuli kopiot ottaa molemmille puolelle paperia, koota tarvittavat julisteet lehtikuvista kalliiden väritulosteiden sijasta, hamstrata kynät ja post-it-tarralaput koulutuksista ja kauppojen tuote-esittelyistä, kerjätä tapahtumiin arpajaispalkinnot terveysfirmoilta ja paikallisilta yrityksiltä sekä jos kotona oli käsipainoja, jumppapalloja tai muita joutavia liikuntavälineitä, tuoda ne fysioterapian kuntosaliin.

Viimeisessä peilissä Uuden Uljaan tilintarkastaja repi hiuksiaan. Pahoinvointihäirikkö oli pyytänyt yhtä kuukausittaista lakisääteistä työkokousta. Se oli liikaa pyydetty. Sen sijaan pahoinvointihäirikkö sai:

 

rajattomasti ahdistuksesta tehottomia keskittymiskyvyttömiä työtunteja

rajattomasti työaikaa häätämis- ja eristämismuuttoihin

2 viikkoa Konmari-kirjan lukemista työpaikalla

25 kriisiterapiaa Annukan lepodivaanilla

60 puhelua ja sähköpostia liiton neuvottelupäällikölle ja lakimiehelle

5 työnohjaajan tapaamista

1 kokouksen työnohjaajan, SiruPirun ja tämän esimiehen kanssa

4 työvahingoittamisvaltuutetun tapaamista, sähköposteja, puheluita

6 epäluottamusmiehen tapaamista, sähköposteja, puheluita

10 työsairaushoitajan tapaamista, sähköposteja, puheluita

6 työsairaushoitajan ja kallonkutistajan yhteistapaamista

15 työsairauslääkärin vastaanottoa, soittoaikoja

10 kallonkutistajan vastaanottoa

7 asiallista työpaikkakiusaamiskokousta, joista kaksi kotikäyntinä ja jotka puhtaan nollan tulokseen nähden työsairauslääkärin, työsairaushoitajan, esimiesten, epäluottamusmiehen, työvahingoittamisvaltuutetun ja työkyvyttömyyskoordinaattorin työajan tuhlausta

14 kuukautta sairauslomaa Uuden Uljaan piikkiin

2 likaista avioeroa

1 hallintojohtajan lähtö Lounelasta

15 laboratoriotutkimusta työterveyshuollossa

1 endokrinologin vastaanoton

1 psykiatrin vastaanoton

3 neurologin vastaanottoa, lausuntoja ja soittoaikoja

1 kuntoutustutkimusylilääkärin vastaanoton

5 MRI-, ENMG- ja likvor-tutkimusta

30 putkea laboratoriokokeita

8 matkaa TAYS:iin Kela-taksilla

5 kotisairaanhoitajan kotikäyntiä

3 fysioterapeutin kotikäyntiä

1 toimintaterapeutin kotikäynti

Muutamia mainitakseni.